Olen nähnyt

Vaikka kuolisin huomenna, tietäisin kokeneeni kaiken.

Susi


.

Katse kertoo kaiken. Katse ei valehtele.

Fysioterapia ei ole enää pelottavaa. Valkoinen Tiikeri on näyttänyt minulle, miten kehoa kuunnellaan oikein. Pahin on takana. Siitä olen varma. Sami näkee silmistäni, että olen onnellinen. Hän on iloinen näkemästään ja kertaa hoitokäyntejäni. Hän on tänään hyvällä tuulella, mikä voimistuu omastani. Samin silmät ovat vilpittömät. Ovat aina olleet. Sami kertoo minulle miten on hoitanut elinkautisvankeja ja ketkä Suomessa ovat ne yksitoista henkilöä, joiden ei koskaan pitäisi päästä vapaaksi vankilasta. Hän jatkaa ja sanoo luonaan käyneen hiljattain virolaisen vankila-asiakkaan. Suomessa vankiloista voi vapautua, vaikka kertoisi murhaavansa jonkun pian. Virossa on toisin. Ne yksitoista, jotka kerran ovat vankilan muurien sisään päätyneet, eivät koskaan enää kävele vapaalla jalalla. Käytössä olevan tavan mukaan vankilan suihkutilat laatoitetaan uudelleen sopivasti juuri ennen vapautuspäivää. Uutinen sitten kuuluu: "Se oli valitettava liukastuminen"...

Katson Valkoista Tiikeriä syvälle silmiin. Kerron, että hänen kosketuksensa on auttanut minua selviämään fysioterapian kanssa. Näen, että hän rakastaa minua. Olen nähnyt saman jo aikaisemmin. En tosin silmillä vaan tunteella. Valkoinen Tiikeri. Milloin asiat alkoivat mennä niin, että tapaamme pian? En osaa vastata tähän ja olen niin hämilläni. Olen onnellinen, että olen kohdannut sinut elämässäni. Me emme voi päättää milloin kohtaamme, ketä kohtaamme ja miksi kohtaamme. Sanojesi mukaan, vahva on se joka sopeutuu. Elämä on niin yllätyksellistä. Ilman sopeutumista sitä sekoaisi. Lievä hämmennys on huomattavasti miellyttävämpi tunne kuin sekoaminen. Silti niin moni on valinnut taistella vastaan ja kieltää tunteitaan tai olla ymmärtämättä niitä.  

Tiikeriä voi pelätä ja sitä voi rakastaa. Miksi niin moni kuitenkin valitsee pelkäävänsä? Vierelläsi olen kokenut täydellisen rauhoittumisen. En muista kokeneeni samaa täysin koskaan aiemmin. Haluaisin kokea sen jälleen. Haluaisin olla kanssasi nyt. Sanot, että olet ennen ollut Susi. Ehkä sen takia......jokin sinussa veti minua puoleensa. Ehkä siksi minun on helppo ymmärtää sinua. Ehkä siksi välillämme oleva yhteys on poikkeuksellinen. Susi on arka ja herkkä eläin, jos sitä ei ymmärrä. Susi on kuitenkin myös voimakas, rohkea ja lojaali, kun se saa olla oma itsensä. Susi on myös kummallinen. Se viihtyy laumassa, mutta tarvitsee myös aikaa ja tilaa itselleen. Pidän myös Tiikeristä. Siinä on paljon samaa kuin Sudessa. Tiikerissä on vaarallista, harvinaista ja puhdasta voimaa, joka on tehnyt siitä vainotun ja väärinymmärretyn. Voiman ja herkkyyden yhdistelmä on jotakin, mitä en ole ennen kokenut muissa koskan. En ole koskaan myöskään tavannut toista Sutta. Jokin sinussa on vetänyt minua puoleeni heti. Tunnemagneetti.

Minusta tuntuu, että vierelläsi olen turvassa. Sinulla on voima, jota muut pelkäävät tai vieroksuvat tai eivät ymmärrä. Minä tunnen rauhallisuutta ja turvallisuutta luonasi. Pääsisnpä lähellesi taas ja niin ettei minulla olisi kiire minnekään. Voisin todella rentoutua, olla lähelläsi, näyttää sinulle etten haluaisi olla missään muualla niin paljon kuin kanssasi. Olen niin voimaton nyt... Mutta ajatuksissani olen aina luonasi. Minua on patistettu, pakotettu, uhattu, häiritty, vähätelty, moitittu, paheksuttu, tukahdutettu... vaikka olen yrittänyt olla ystävä monelle. Tehdä hyviä asioita..... Sinun kanssasi tunnen vapautuneen olon ja hyväksynnän. Tällainen olen, näet minut kokonaan. En ole enempää, en vähempää. Haluan näyttää sinulle maailmaani ja kokea sinun maailmaasi.

Anna minun katsoa sinuun niin, että näet sisälleni ja mitä tunnen ja ajattelen. Anna minun levätä vierelläsi. Anna minun painautua rintaasi vasten. Anna minun olla lähelläsi ja rakastaa sinua. Rakastan raitojasi. Ne tekevät sinusta sen kuka olet. Ne eivät ole väärän muotoisia tai väärässä kohdassa. Ne ovat täydellisiä. Sinä olet Valkoinen Tiikeri.

Susi

Susi.....ja Valkoinen Tiikeri

Elämässä kohtaa kummallisia asioita juuri silloin kun niitä vähiten odottaa. Minä pidän elämän yllätyksellisyydestä. Olisi yksitoikkoista, jos päivät olisivat toistensa kaltaisia ja tulevaisuus ennalta arvattavissa. Pidän siitä, että teen pääasiassa lyhyen kantaman suunnitelmia. Voin tarvittaessa muuttaa niitä lähiympäristöni juuri muuttumatta. Joidenkin pitkän kantaman suunnitelmien kanssa täytyy olla tarkempi. Välissä ehtii tapahtua paljon, jos usein muuttelee pidemmälle tulevaan ajateltuja toimintoja. Niiden suhteen voi tehdä vain tietynlaisia päätöksiä, ja niihinkin olen oppinut, että on tervettä jättää liikkumavaraa. Pettymys on yksi ihmisyyden inhottavimmista tunteista. En halua pettyä usein. Pyrin välttelemään liikaa suunnittelua. Se vain lisäisi pettymyksien vaaraa. 

Olen ollut aina melko hidas liikkeissäni. Se on säästänyt minua monelta koheltamiselta. Minua ei voi patistaa suunnittelemaan tulevaisuutta liikaa. Pettymys........se on kuitenkin sen verran vahva tunne, että sitä ei voi huijata. Pettymistä ei voi välttää koskaan kokonaan. Se kun toimii myös käänteisesti. Pettymään olen päässyt hyvin helposti, kun en suunnitelmien puuttuessa ole toteuttanut tiettyjä asioita. Yksi suuri pettymys itseäni kohtaan on, etten ole kovan nuoruuden kunnon edetessä ja jälkeen ottanut huomioon riittävästi kehooni liittyviä asioita. Nyt kärsin ja joudun sen seurauksena käymään fysioterapiassa. Fysioterapia on tuonut minulle kohdattavaksi pelottavia asioita. Maanantai tulee taas. Olenko valmis?

Olen rehellisesti pettynyt itseeni, että "unohdin" itseni niin moneksi vuodeksi...

Jossittelu on yksi ihmisyyden piirre. Jos olisin tehnyt niin, mitkä olisivat seuraukset? Jos olisin muuttanut suunnitelmia, olisinko nyt toisaalla? Jossittelun hyöty on pelkästään mielen tuoma pohdinnan ulottuvuus, jos minulta kysytään. Lapsilla usein on vahvempi taipumus tunnistaa eläin itsessään; ja muissa. Valkoinen Tiikeri. Olisimmeko tunnistaneet toisemme, jos olisimme tavanneet jo pentuina? Olisiko yhteys tuolloin ollut jo yhtä vahva, jos olisimme olleet vielä vailla aikuisuuden mukanaan tuomaa tietoa ja kokemuksia?

Jos olisimme kohdanneet vuosia sitten, olisimme ehkä olleet erilaisia. Olisimme muodostanee kuvan toisistamme sen hetkisen tunteen, tiedon ja voimamme vahvuuden mukaan. Olin nuori ja erilainen, mutta niin olit sinäkin. Olin monta kokemusta köyhempi, niin olit sinäkin. Jossittelu on nostettu komedialliseksi elementiksi eräässä hauskassa elokuvassa. Näytän sen sinulle joskus.

Jos olisimme kohdanneet jo pentuina, olisimme leikkineet. Voimme tehdä sen nytkin. Aikuisuuden ei tavitse tarkoittaa vakavoitumista. "Kissat on leikkisiä", kuten aina sanot :) Susi on joskus tosikko, mutta siltä löytyy huumorintajua. Kissan leikkisyys tarttuu Suteenkin helposti, ja siitä saattaa seurata loistava leikki siinä missä pennuillakin vuosia sitten. Pentuna sitä leikkii mielikuvitusmaailmoissa. Lapsen maailmassa sekoittuu usein taru ja todellisuus, leikki ja arki. Luodaan ennakkoluulottomasti uudenlaisia todellisuuksia. Lapsi ei murehdi onko tämä totta vai ei. Aikuisena voimme katsoa aikuisen silmin todellista maailmaa, sen rikkauksia, ja monia todellisia ulottuvuuksia.

Aikuisena tunteeni ovat muovautuneet vuosien myötä. Niiden syvyys ja ulottuvuudet yllättävät minut edelleen usein. Ei ole olemassa mustavalkoisesti vain vihaa ja rakkautta. Oikeaa ja väärää. Ei vain parisuhteita ja kaverisuhteita. Ihmisyyden piiirteisiin on jo hyvän aikaa pitkin historiaa näyttänyt kuuluvat toivoton halu kontrolloida ja jäsennellä näitä asioita. Mitä siitä onkaan seurannut.........negatiivisten asioiden korostumista; tuskaa, epäonnistumisia, pettymyksiä, hirmutekojakin... Historia on pullollaan näitä. Olen kiinnostunut hirtoriasta, mutta monesti myös kauhistunut mitä olen löytänyt. Tutkin historiaa edelleen ja sen suunnitelmallisuuden päivittelyä, mitä ihminen on elämänsä aikana yrittänyt toteuttaa tunnekuohuissa. Voimakkaat tunteet muovautuvat hetkessä, tilanteessa, sielujen sopukassa, energian virratessa. Kun energia kohtaa toisen oikealla tavalla, olen valppaana. Kohtaan Valkoisen Tiikerin, ja samassa hetkessä tunnen hänen energiansa. Se synnyttää jännitteen, joka kasvaa, voimistuu ja hengittää tavalla, josta en ole täysin perillä. Ei minun tarvitse yrittää ymmärtää ja alkaa jäsennellä ja järkeillä. Liitän energiaani hänen virtaansa. Alan hahmottaa jotakin suurta. Maailmaa ympärillämme.......

Maailma ympärillämme on paljon rikkaampi kun sen oppii tuntemaan. Minulla näyttäisi olevan vielä paljon opittavaa... Odotan innolla. Elän tätä päivää.

Susi

Menneisyyden muuttaminen?

Sorrun toisinaan murehtimaan asioita, jotka ovat menneisyyttä. Aina silloin tällöin tapahtumien kulku on ollut sellainen, johon en ole itse voinut vaikuttaa. Niitä murehdin. Toiset harmittelua aiheuttavat tapahtumat taas ovat olleet omia virheitäni tai valintojani. Sinänsä järkevä ihminen tuottaa täysin järjenvastaisia ajatuksia päähänsä.

Eilen viimeksi harmittelin kokonaisen viimeisen vuosikymmenen tapahtumia. 

Pysyvin ikäväni aihe on isäni kuolema. Siinä ei ole mikään pieni aikaväli murehdittavana..... Aikaa on kulunut jo 20 vuotta, mutta silti katkeroidun välillä, ettei hän ollut mukana, kun sisarieni kanssa kasvoimme aikuisiksi. Ja sitä, ettei hän ollut äitimme tukena silloin kun koettelimme rajojamme. Aika oli äidille raskasta, ja olisin toivonut hänen pääsevän elämässään helpommalla. 

Olen aina koittanut kiertää menneiden tapahtumien tuskailut jollakin selityksillä. Nyt on kuitenkin niin, että selitykset ovat loppuneet. Ihminen unohtaa turhan nopeasti, että koko elävä ympäristö on monella tapaa yhteydessä toisiinsa. Jos teit jotakin eilen, se vaikuttaa nykyhetkeen. Jos et tehnyt, sekin vaikuttaa nykyhetkeen. Sitä on aikaisemmin ymmärtänyt aivan liian vähän sitä, miten paljon eri asiat ovat tekemisissä ja yhteydessä toisiinsa. Asioiden vaikutus toisiinsa ulottuu hämmästyttävän pitkälle.

Pohdinta siitä, miksi juuri minun isäni piti kuolla, on epärelevantti, jos arvostan sitä hyvää mitä toisaalta olen saanut kokea viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kaikki henkilöt, joihin olen tutustunut ja jopa minulle tärkeimmät ystäväni olisivat saattaneet jäädä kaikki minulle tuntemattomiksi. Vain siksi, koska isäni olemassa olo olisi väkisinkin vaikuttanut noihin hetkiin, jolloin minulla on ollut tilaisuus tutustua nykyiseen "laumaani". Vasta hiljattain olen oivaltanut, että jos isäni ei olisi kuollut varsin ennenaikaisesti, en minä todella elänyt kaikkia niitä kokemuksia sen jälkeen. Ikävän joukkoon on mahtunut paljon hyvää. Paljon hyviä päiviä ja sellaisia, joista olen ikuisesti kiitollinen. Olen tutustunut minulle tärkeiksi tulleisiin ihmisiin. Olen nähnyt maailmaa ja avartanut maailmankuvaani. Olen löytänyt itseni tavalla, johon en osannut edes varautua.

Jos jokin asia menneisyydestä pystyttäisiin muuttamaan, ei sitä seuraava tuleva olisi enää se sama jonka nyt on kokenut. Se, millä tavalla muutetun tapahtuman jälkeinen tuleva muuttuisi, on mysteeri. Fakta on, että se muuttuisi joka tapauksessa.

Ei ole merkitystä murehtiiko yksittäistä mennyttä tapahtumaa ja salaista toivetta sen muuttamiseksi, vaiko kokonaista tapahtumaketjua pidemmältä ajalta. Niille on yhteistä eräs asia. Oivallan nyt sen. Aikamatkustus ajatuksena kiehtoo kyllä pienen tutkijan mieltä, mutta seuraukset siitä olisivat ennalta-arvaamattomat. Aika on suhteellista ja sen joustava ilmentymä näkyy kyllä elämissämme jo nytkin.

Vaikka kaipaan yhä isääni, niin tästä päivästä olen kiitollinen ja onnellinen. Minulla on asioita, joita rakastan. Minulla on hetkiä, jolloin haluan olla yksin. Minulla on asioita, joita teidän etten kenties koskaan kohtaa....siihen tyydyn. Silloin, kun minulla alkavat käydä menneisyyteen liittyvät ajatukset ylikierroksilla, alan katsella tähtitaivasta. Jos mahdollista heittäydyn luontoon makuulleni ja katselen tähtiä. Silloin mieleni on rauhallinen.

Susi

Sielunkumppani

Ystäväni. Tunsin jotakin. En tiedä mitä se oli, mutta se kosketti syvältä sisimmästäni. Maailma liikahti ympärilläni, kun tapasimme uudelleen vuosikausien eron jälkeen. Elämän universaali yhteys järjesti niin, että polkumme kohtasivat jälleen. 

Kymmenen vuotta tuntuu pitkältä ajalta. Tulen tapaamaan sinua. Sinulla on paljon ystäviä ympärilläsi. Kun näyttäydyn, pyydät minut mukaan. Olen otettu siitä. Tarkkailen sinua koittaen muistella jotakin ajasta, jolloin tapasimme ensi kerran. Sinun voimasi on vahva. Tunnen sen. Se tuntuu samalta kuin omani. Aistin kuitenkin jotain.......muutakin. Vaistoamme molemmat poikkeuksellisen yhteyden välillämme. Tuo yhteys saattaa olla todella merkittävä, koska olemme peloissamme mutta haluamme tutkia sitä lisää...

Niin monena päivänä sama voima vetää meidät yhteen......Ihmettelemme toisiamme.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Sitten tulee meidän tilaisuutemme. Olen tässä. Tämä on meidän hetkemme. Vaistoamme molemmat tärkeän illan, jonka vietämme yhdessä nyt. Seepra sisälläni on tarkkaillut sinua. Se on nyt täyttänyt tehtävänsä suojellessaan kauan sitten piiloutunutta yksinäistä Sutta. Nyt on aika; Susi palaa kotiin. Meidän on katsottava toisiamme, Suden vaisto sanoo niin. Seepra on kertonut Valkoiselle Tiikerille Suden olevan täällä. Olen hermostunut. Tunnen kuitenkin, että aika on nyt oikea, vaikka katseeni herpaantuu ja välttelee sinua. Tunne syvästä yhteydestä on kuitenkin niin voimakas, että haluan koota itseni ja vastata sinulle. Haluan vastata sinulle rehellisesti ja antaa sinun huomata tunteeni, jotka ovat voimakkaasti läsnä. Sanot usein, että vetäydyn. Se on totta. Tiedän myös sinun piilottaneen todellisen minäsi ja rakentaneen tilalle vahvan kuoren..

Tähän mennessä olen vältellyt katsettasi. Se on ollut heikkouden merkki. Lopulta en enää epäröi. Katsomme toisiamme pitkään ja syvään. Olen valmis. En käännä enää katsettani. Olet vahva. Annat minun tuntea sen. Hetkemme tuntuu ikuisuudelta. Kolmekymmentä vuotta ja ylikin on ajanlaskumme aikaa kulunut. Elämä tarjoaa tilaisuuksia. Kun polkumme ristesivät kerran, emme olleet valmiita. Nyt on toisin. Olemme valmiita kohtaamaan toisemme. Olemme saaneet toisen tilaisuuden. Emme tarvitse kuin hetken. Tämän hetken. Meidän on oltava vahvoja ja katsottava.

Vuosien aikana rakennettu suojamuuri murtuu edessäni pala palalta. En ole koskaan kohdannut yhtä vahvaa katsetta keneltäkään kuin sinulta nyt. En halua vastustustaa, katseesi on voimakas muttei painostava. Olet päättäväinen, tämän täytyy olla sinullekin tärkeää. Lopulta, valtava jännite välillämme vapautuu; vedän henkeä, tunnen kuinka kehoni läpi kulkee vahva väristys. Se ravistelee minua. Annan itseni katsoa hetken muualle... Kun katseeni palaa sinuun, on jotain muuttunut pysyvästi. Me olemme vapautuneet.

Olet nähnyt. Minäkin olen. Me tiedämme nyt.

 

Tee rauhoittaa..... Mietin mitä juuri tapahtui. Tunne on selittämätön, onnellinen ja olen hyvin rentoutunut. Nyt todella näen sinut. Jokin katseessasi on muuttunut. Se on erilainen. Se on vahva ja levollinen, lempeä ja luottavainen. Olet riisunut aseesi. Näemme toisemme ensi kertaa aidosti, sen aidoimman minämme, ja tämän kaiken omin silmin. Näen sinut. Ystäväni, tunnen sinut. Olet todella sielunkumppanini. Jokin läikähtää rinnassani. Tunne on uskomaton.

Valkoinen Tiikeri. Olet viisas eläin. Huolehdit itsestäsi ja omasta tilastasi. Harvoin, jos koskaan, mutta kuitenkin, avaat sydämesi, jos vaistosi niin sallivat. Olet avannut minulle aidosti sydämesi, vaikka se teki kipeää. Se on suurin ele, jonka koskaan olen saanut ystävältä. Olet näyttänyt sisimpäsi luottaen minuun. Susi on lojaali eläin. Voimasi vaikuttaa minuun pysyvästi. Elämää ei voi käsikirjoittaa. Se etenee omalla painollaan, ja tästä lähin me olemme ystäviä. Susi ja Valkoinen Tiikeri. Tiedäthän, että puolustan sinua viimeiseen asti. En hylkää ystäviäni koskaan.  

Et ole koskaan enää yksin. Kun halaamme illan päätteeksi, voimamme vahvistavat toisiaan ja tunnen hetken voimasi samankeskeisenä omani kanssa. Emme ole enää koskaan erossa. Voimamme on yhtä.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Olimme rohkeita. Etsimme kerran toisiamme. Kun emme löytäneet, emme luopuneet toivosta. Päästit minut sydämeesi, kun aika oli oikea. 

-Follow your dreams but, always remember me, 

I am your brother, yeah, under The Sun.-

musiikki

Susi

Kosketus rauhoittumiseen

Fyysinen kipu - taas läsnä. Silloin kun hammas halkeaa ei ole itse paljoa tehtävissä. Niin paljon kuin lääkäreitä ja hammaslääkäreitä haluaisinkin väistää on minun pakko nyt alistua hoidettavaksi. Vastahakoisesti särystä heikkona hakeudun päivystävälle klinikalle. Vastaava lääkäri ei voi tietää minusta. Emme ole koskaan kohdanneet. Päivystyspotilaat menevät aina sille, joka kulloinkin ehtii hoitaa. Olen kuin vangittu eläin häkissä, joka pelkää häkin ympärillä liikkuvia ihmisiä. Odotushuoneessa tuska on henkistä ja fyysistä.

Fysioterapeutin pelko ei ole ainoa toista ihmistä kohtaan kohdistuva pelkoni. Hammaslääkäripelko on paljon vanhempaa perua. Yli 20 vuotta sitten sattuneet tapahtumat vaikuttavat edelleen mielessä voimakkaasti. Ne ovat seuranneet koko lapsuusiän ja aikuisuuteen asti . . . . . Hammaslääkäripelko on joskus ollut kestämätön. Olosuhteiden pakosta ja rajulla keinolla olen muuttanut asiaa. Tätä olen työstänyt 20 vuotta, joten minun on jo pärjättävä asian kanssa. Istuessani tuolissa olen kuitenkin jännittynyt. Hammaslääkärin tuolista minulla on vuosien aikana kertynyt eniten ahdistusta. Olen kuitenkin taitava peittämään sen. Tai sitten en.

Tiedän, että tästä hoitokerrasta ei tule lyhyttä. Hoitava lääkäri käy selvästi jo kuudettakymmenettä, mikä tekee minusta entistä hermostuneemman. En edelleenkään myönnä mitään enkä osoita merkkejä tästä. Lääkäri palauttaa ulkoisella olemuksellaan mieleeni karmeimmat hammaslääkärikokemukseni. Päätän pärjätä. Tiedän että selviän.

Joku muu tietää, että en pärjää.

Ensimmmäisten instrumenttien vaihdon jälkeen lääkäri tekee kuitenkin yllättävän liikkeen. Hän laskee kätensä rauhallisesti rintakehäni päälle. Miten on mahdollista......rauhoittava signaali... Mutta miten hän voi tietää minun herkän kohtani olevan juuri....siinä? Tunnen kehoni kautta kulkevan aallon, joka lähtee rintakehältäni. Kokemus on varovastikin sanottuna poikkeuksellinen. Tunnen kämmenen rintakehälläni ja mieleni tyyntyy. Lääkäri ei sano mitään. Saumaton yhteistyö hoitajan kanssa jatkuu, mutta samalla hän pitää kättään rintakehälläni. Hän tuntee minusta jotakin. Hän on paremmin perillä mieleni tilasta kuin minä itse. Tunnen jotakin mitä en ole koskaan ennen klinikalla kokenut; syvää rauhoittumista. Olen hämilläni. Lääkäri jatkaa hoitoa, ja rauhoittava ele toistuu. Aina uuden instrumentin otettuaan hän pitää hetken hiljaisen, keskittyneen tauon laittamalla kämmenensä rintakehälleni. Olen nähnyt tämän joskus,  useastikin, mutta en koskaan todellisessa elämässä ja näin voimakkaana. Uskomatonta.......Olen aivan rauhallinen. Luottamus tilanteeseen ja toiseen ihmiseen on sanoinkuvaamaton. En enää pelkää.

Luottamus voi löytyä yllättävältä taholta..

 

Musta seepra

Luottamus

Luottamus on väkevä asia. Tiedät voivasi tehdä toiselle asioita, mutta et niin tee. Tiedät voivasi satuttaa toista, mutta et sitä tee. Tiedät voivasi antaa toiselle jotakin erityistä. Mitä se on? Jos päästän sinut lähelle, täytyykö minun pelätä? 

Kumpikin eläin on tyyni ja rauhallinen. Kumpikaan ei vahingoita toista, ei etäänny eikä astu lähemmäksi. Luottamus on kuin tyyni vertauskuva vedestä. Seepra ja Tiikeri: molemmat kyllä raidallisia, mutta poikkeuksellista on niiden välinen side.

Tänään antaudun muistoihini. Ehkä ei pitäisi. Mieleni tuoma muistikuva on epäselvä, mutta kiehtova. Lihakset kaipaavat jotakin mitä en pysty toistamaan. Kaipaan muistoa menneestä, jonka voisin kokea jälleen. Onneksi olet minua kokeneempi. Näytät minulle jotakin, jonka luulin unohtaneeni. Olen kipeä, mutta se ei haittaa. Henkisesti en ole aikoihin ollut näin ehyt ja terve. Keho on vain raamit todellisuudessa liikkumiselle. Mieli on vapaampi. Mieli siirtyy ajassa ja paikassa, ja mikä tärkeintä: mieli siirtyy tunnetilassa.

Elämäni merkityksellisimmät sitaatit:

I´m here ´cos I know you need a friend.

I won´t stop you leaving. I could, but I won´t.

Herkkä mieli kohtasi tänään toisen. 

Musta Seepra