Kosketus rauhoittumiseen

Fyysinen kipu - taas läsnä. Silloin kun hammas halkeaa ei ole itse paljoa tehtävissä. Niin paljon kuin lääkäreitä ja hammaslääkäreitä haluaisinkin väistää on minun pakko nyt alistua hoidettavaksi. Vastahakoisesti särystä heikkona hakeudun päivystävälle klinikalle. Vastaava lääkäri ei voi tietää minusta. Emme ole koskaan kohdanneet. Päivystyspotilaat menevät aina sille, joka kulloinkin ehtii hoitaa. Olen kuin vangittu eläin häkissä, joka pelkää häkin ympärillä liikkuvia ihmisiä. Odotushuoneessa tuska on henkistä ja fyysistä.

Fysioterapeutin pelko ei ole ainoa toista ihmistä kohtaan kohdistuva pelkoni. Hammaslääkäripelko on paljon vanhempaa perua. Yli 20 vuotta sitten sattuneet tapahtumat vaikuttavat edelleen mielessä voimakkaasti. Ne ovat seuranneet koko lapsuusiän ja aikuisuuteen asti . . . . . Hammaslääkäripelko on joskus ollut kestämätön. Olosuhteiden pakosta ja rajulla keinolla olen muuttanut asiaa. Tätä olen työstänyt 20 vuotta, joten minun on jo pärjättävä asian kanssa. Istuessani tuolissa olen kuitenkin jännittynyt. Hammaslääkärin tuolista minulla on vuosien aikana kertynyt eniten ahdistusta. Olen kuitenkin taitava peittämään sen. Tai sitten en.

Tiedän, että tästä hoitokerrasta ei tule lyhyttä. Hoitava lääkäri käy selvästi jo kuudettakymmenettä, mikä tekee minusta entistä hermostuneemman. En edelleenkään myönnä mitään enkä osoita merkkejä tästä. Lääkäri palauttaa ulkoisella olemuksellaan mieleeni karmeimmat hammaslääkärikokemukseni. Päätän pärjätä. Tiedän että selviän.

Joku muu tietää, että en pärjää.

Ensimmmäisten instrumenttien vaihdon jälkeen lääkäri tekee kuitenkin yllättävän liikkeen. Hän laskee kätensä rauhallisesti rintakehäni päälle. Miten on mahdollista......rauhoittava signaali... Mutta miten hän voi tietää minun herkän kohtani olevan juuri....siinä? Tunnen kehoni kautta kulkevan aallon, joka lähtee rintakehältäni. Kokemus on varovastikin sanottuna poikkeuksellinen. Tunnen kämmenen rintakehälläni ja mieleni tyyntyy. Lääkäri ei sano mitään. Saumaton yhteistyö hoitajan kanssa jatkuu, mutta samalla hän pitää kättään rintakehälläni. Hän tuntee minusta jotakin. Hän on paremmin perillä mieleni tilasta kuin minä itse. Tunnen jotakin mitä en ole koskaan ennen klinikalla kokenut; syvää rauhoittumista. Olen hämilläni. Lääkäri jatkaa hoitoa, ja rauhoittava ele toistuu. Aina uuden instrumentin otettuaan hän pitää hetken hiljaisen, keskittyneen tauon laittamalla kämmenensä rintakehälleni. Olen nähnyt tämän joskus,  useastikin, mutta en koskaan todellisessa elämässä ja näin voimakkaana. Uskomatonta.......Olen aivan rauhallinen. Luottamus tilanteeseen ja toiseen ihmiseen on sanoinkuvaamaton. En enää pelkää.

Luottamus voi löytyä yllättävältä taholta..

 

Musta seepra