Läheisyys - Ei seksuaalisuus

Missä vaiheessa ihmisen elämää sosiaalisuus on vaihtunut yksinäisyyteen? Läheisyys on nykyään lähes synonyymi sanalle seksuaalisuus. Seksuaalisuus ja siihen liittyvät toiminnot ovat jokseenkin ainoaa odotettavissa olevaa <sallittua> läheisyyttä. Tuntemattoman henkilön lähellä ei voi seistä, suomalaisille tuttu turvaväli on arkipäivää. Puhumattakaan halaamisesta. Klisee kuuluu jo: "Hullu se on (jos halaa)". 

En minäkään osaa seistä kovin lähellä tuttuakaan ihmistä. Vähintäänkin sitä kääntää kehon suunnan toisaalle. Läheisyyden puutetta seuraa väistämättä yksinäisyys. En koe henkilökohtaista maailmanloppua, jos sattumalta joku näkee tissini tai takapuoleni. Mutta fyysistä, ei-seksuaalista kontaktia toiseen ihmiseen kaipaan joka päivä. Se tuntuu ja kaipauksen tunne on todella vahva. Tunne, että kaipaa toista ihmistä lähelle, mutta ei osaa sanoa ketä on erikoinen. Se kertoo kuitenkin isosta puutteesta, joka elämässäni on.

Rakastan kumppaniani ja saan häneltä läheisyyttäkin, mutta se ei riitä. Parisuhteen tarpeisiin kyllä riittää. Mutta kokonaisvaltaisesti ei. Ei kulu päivääkään etten miettisi läheistä kosketusta jokun muunkin kanssa. Seksuaalista vetovoimaa ei siihen kaipuuseen liity pätkän vertaa.


Läheisyyden puutetta seuraa väistämättä yksinäisyys, tietty tunne siitä.

Kiintoisa kirjoitus johtamisen yksinäisyydestä (myös kuvan lähde):

http://leadershipfreak...html


"12 Reasons you’re a lonely leader

1. Going too far too fast
2. Waiting for people to appreciate you
3. Faking who you are
4. Shutting others out
5. Sharing conclusions rather than processes
6. Not building a support network
7. Expecting agreement and rejecting dissent
8. Believing leaders are omniscient and omnipotent
9. Emotionally investing in unexamined ideas
10. Using people for selfish reasons
11. Not building a culture of ownership
12. Investing more in projects and programs than people"

Listaus kertoo monta arkipäiväistäkin faktaa yksinäisyyden syistä, ei vain yksinäisistä johtajista. Viimeisenä on melkeimpä se tärkein kohta, missä mokaamme niin usein: "investoida projekteihin enemmän kuin ihmisiin". Minäkin olen oman elämäni johtaja ja moottori. Olen usein päätynyt puuhaamaan omien juttujeni kanssa niin pitkään, että ystävät ovat jääneet taka-alalle.

Toisinaan asia on toisinpäin. Ystävillä on aina kiire, omat menot, ei muisteta soittaa... Se on viesti, jonka jokainen joskus tulkitsee: et ole nyt juuri tarpeellinen elämääni. Aistin hyvin helposti ihmisistä pinnallisuuden. Tunnen, jos ihmisten välillä ei ole aitoa välittämistä, ystävänrakkautta. 

Aito tunne, jossa joku kaipaa juuri minua ja välittää juuri minun läsnäolostani, on nyt kaukana.

Musta Seepra