Maailmassa on virhe

Ystävän kanssa käyty keskustelu herättää ajatuksia toisten ihmisten kohtelusta vapaa-ajalla. Miksi jokin urheilulaji muuttuu kymmenessä vuodessa niin totaalisesti, että raja lajin mielekkyydestä alkaa olla jo veteen piirretty viiva?

Kymmenen vuotta sitten oman lajini kanssakilpailijat kannustivat toisiaan, oltiin yhdessä iloisia hyvistä suorituksista ja tultiin avoimesti juttelemaan. Kilpailumatkat olivat yhtä kuin tuttujen tapaamista saman lajin parissa.

Nykyään kyräillään toisia, ollaan kateellisia toisten osaamisesta ja kilpaillaan veren maku suussa. Missään nimessä ei voida puhtain sydämin sanoa toiselle, että "Teitpä hienon suorituksen, onnea siitä!". Jos joskus satut kuulemaan ystävällisen kommentin, on ensimmäinen ajatus vain kommentoijan kaksinaamaisuus. Treeniolosuhteissa on lähdetty avoimesti toisten kimppuun tilasta ja ajasta...

Asioista sopiminen ja puhuminen ystävällisessä hengessä tuntuu mahdottomalta. Selän takana puhuminen on arkipäivää, auttaminen eilispäivää....Kuka haluaa tätä lajia harrastaa?

Musta Seepra