Sorrun toisinaan murehtimaan asioita, jotka ovat menneisyyttä. Aina silloin tällöin tapahtumien kulku on ollut sellainen, johon en ole itse voinut vaikuttaa. Niitä murehdin. Toiset harmittelua aiheuttavat tapahtumat taas ovat olleet omia virheitäni tai valintojani. Sinänsä järkevä ihminen tuottaa täysin järjenvastaisia ajatuksia päähänsä.
Eilen viimeksi harmittelin kokonaisen viimeisen vuosikymmenen tapahtumia.
Pysyvin ikäväni aihe on isäni kuolema. Siinä ei ole mikään pieni aikaväli murehdittavana..... Aikaa on kulunut jo 20 vuotta, mutta silti katkeroidun välillä, ettei hän ollut mukana, kun sisarieni kanssa kasvoimme aikuisiksi. Ja sitä, ettei hän ollut äitimme tukena silloin kun koettelimme rajojamme. Aika oli äidille raskasta, ja olisin toivonut hänen pääsevän elämässään helpommalla.
Olen aina koittanut kiertää menneiden tapahtumien tuskailut jollakin selityksillä. Nyt on kuitenkin niin, että selitykset ovat loppuneet. Ihminen unohtaa turhan nopeasti, että koko elävä ympäristö on monella tapaa yhteydessä toisiinsa. Jos teit jotakin eilen, se vaikuttaa nykyhetkeen. Jos et tehnyt, sekin vaikuttaa nykyhetkeen. Sitä on aikaisemmin ymmärtänyt aivan liian vähän sitä, miten paljon eri asiat ovat tekemisissä ja yhteydessä toisiinsa. Asioiden vaikutus toisiinsa ulottuu hämmästyttävän pitkälle.
Pohdinta siitä, miksi juuri minun isäni piti kuolla, on epärelevantti, jos arvostan sitä hyvää mitä toisaalta olen saanut kokea viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kaikki henkilöt, joihin olen tutustunut ja jopa minulle tärkeimmät ystäväni olisivat saattaneet jäädä kaikki minulle tuntemattomiksi. Vain siksi, koska isäni olemassa olo olisi väkisinkin vaikuttanut noihin hetkiin, jolloin minulla on ollut tilaisuus tutustua nykyiseen "laumaani". Vasta hiljattain olen oivaltanut, että jos isäni ei olisi kuollut varsin ennenaikaisesti, en minä todella elänyt kaikkia niitä kokemuksia sen jälkeen. Ikävän joukkoon on mahtunut paljon hyvää. Paljon hyviä päiviä ja sellaisia, joista olen ikuisesti kiitollinen. Olen tutustunut minulle tärkeiksi tulleisiin ihmisiin. Olen nähnyt maailmaa ja avartanut maailmankuvaani. Olen löytänyt itseni tavalla, johon en osannut edes varautua.
Jos jokin asia menneisyydestä pystyttäisiin muuttamaan, ei sitä seuraava tuleva olisi enää se sama jonka nyt on kokenut. Se, millä tavalla muutetun tapahtuman jälkeinen tuleva muuttuisi, on mysteeri. Fakta on, että se muuttuisi joka tapauksessa.
Ei ole merkitystä murehtiiko yksittäistä mennyttä tapahtumaa ja salaista toivetta sen muuttamiseksi, vaiko kokonaista tapahtumaketjua pidemmältä ajalta. Niille on yhteistä eräs asia. Oivallan nyt sen. Aikamatkustus ajatuksena kiehtoo kyllä pienen tutkijan mieltä, mutta seuraukset siitä olisivat ennalta-arvaamattomat. Aika on suhteellista ja sen joustava ilmentymä näkyy kyllä elämissämme jo nytkin.
Olen aina koittanut kiertää menneiden tapahtumien tuskailut jollakin selityksillä. Nyt on kuitenkin niin, että selitykset ovat loppuneet. Ihminen unohtaa turhan nopeasti, että koko elävä ympäristö on monella tapaa yhteydessä toisiinsa. Jos teit jotakin eilen, se vaikuttaa nykyhetkeen. Jos et tehnyt, sekin vaikuttaa nykyhetkeen. Sitä on aikaisemmin ymmärtänyt aivan liian vähän sitä, miten paljon eri asiat ovat tekemisissä ja yhteydessä toisiinsa. Asioiden vaikutus toisiinsa ulottuu hämmästyttävän pitkälle.
Pohdinta siitä, miksi juuri minun isäni piti kuolla, on epärelevantti, jos arvostan sitä hyvää mitä toisaalta olen saanut kokea viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kaikki henkilöt, joihin olen tutustunut ja jopa minulle tärkeimmät ystäväni olisivat saattaneet jäädä kaikki minulle tuntemattomiksi. Vain siksi, koska isäni olemassa olo olisi väkisinkin vaikuttanut noihin hetkiin, jolloin minulla on ollut tilaisuus tutustua nykyiseen "laumaani". Vasta hiljattain olen oivaltanut, että jos isäni ei olisi kuollut varsin ennenaikaisesti, en minä todella elänyt kaikkia niitä kokemuksia sen jälkeen. Ikävän joukkoon on mahtunut paljon hyvää. Paljon hyviä päiviä ja sellaisia, joista olen ikuisesti kiitollinen. Olen tutustunut minulle tärkeiksi tulleisiin ihmisiin. Olen nähnyt maailmaa ja avartanut maailmankuvaani. Olen löytänyt itseni tavalla, johon en osannut edes varautua.
Jos jokin asia menneisyydestä pystyttäisiin muuttamaan, ei sitä seuraava tuleva olisi enää se sama jonka nyt on kokenut. Se, millä tavalla muutetun tapahtuman jälkeinen tuleva muuttuisi, on mysteeri. Fakta on, että se muuttuisi joka tapauksessa.
Ei ole merkitystä murehtiiko yksittäistä mennyttä tapahtumaa ja salaista toivetta sen muuttamiseksi, vaiko kokonaista tapahtumaketjua pidemmältä ajalta. Niille on yhteistä eräs asia. Oivallan nyt sen. Aikamatkustus ajatuksena kiehtoo kyllä pienen tutkijan mieltä, mutta seuraukset siitä olisivat ennalta-arvaamattomat. Aika on suhteellista ja sen joustava ilmentymä näkyy kyllä elämissämme jo nytkin.
Vaikka kaipaan yhä isääni, niin tästä päivästä olen kiitollinen ja onnellinen. Minulla on asioita, joita rakastan. Minulla on hetkiä, jolloin haluan olla yksin. Minulla on asioita, joita teidän etten kenties koskaan kohtaa....siihen tyydyn. Silloin, kun minulla alkavat käydä menneisyyteen liittyvät ajatukset ylikierroksilla, alan katsella tähtitaivasta. Jos mahdollista heittäydyn luontoon makuulleni ja katselen tähtiä. Silloin mieleni on rauhallinen.
Susi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti