Tunnen heikkoutta ja epävarmuutta. Ikään kuin joku katselisi minua. Jokin, joka ei kuitenkaan ole läsnä. Tunnen fyysistä vapinaa kehossani, jota en saa rauhoittumaan. Keskittyminen on vaikeaa. Kaularangassa ollut lukko tuntuu palaavan ja lihasjännitys on armoton varsinkin kaulalla. Muistan taas miten helposti henkinen häiriö muuttuu fyysiseksi, sillä lihakseni reagoivat tilanteeseen.
Hengitys on epätasaista, ja pitää melkein välillä muistuttaa itseäni, että "Hengitä". Hetki on kuin kulkisi erämaassa yksin miettien odottaako seuraavan dyynin takana keidas vaiko hiekkamyrsky. Mietin, onko telepatia mahdollista. Elämässäni on ollut useita hyvin erikoisia kokemuksia ja hetkiä, jotka halutessaan voisi helposti selittää telepatialla.
Oloni on lähellä samaa tunnetta, joka valtaa minut fysioterapiassa. Antautuessani fysioterapiahoitoon olen pelokas ja haavoittuvainen. Tunne on nyt sama, ajatus sakkaa... En tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei välttämättä pahaa, mutta pelottavaa silti. Kuvainnollisesti, "Kuin halaisi Valkoista Tiikeriä".
Yksi ihminen tietää blogistani; ja minusta. Hän on Valkoinen Tiikeri.
Musta Seepra

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti